Aivojen rakenne

AIVOJEN RAKENNE on evoluution aikana kehittynyt niin, että sen eri osat ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin

Aivojen rakenne artikkeli on pieni tietopaketti aivoista. Tarkoitus on antaa vain lyhyt kuvaus aivojen eri osista ja niiden toiminnasta.

Evoluutio on muokannut kasvit ja eläimet niin, että ne kehittävät erityisesti niitä solukkoja, joita tarvitaan jatkuvasti. Niiden elinten solut, joita ei tarvita, kutistuvat ja häviävät, koska niiden ravinnonsaanti aktivoinnin puutteesta taantuu.

Aivot eivät ole tässä poikkeus. Ne osat kehittyvät, joita käytetään, muut taantuvat.

Merituppi nimisellä eliöllä on syntyessään aivot. Kun se on löytänyt sopivan paikan, johon asettua, sen aivot surkastuvat ja sulavat pois.

Erikoistunut työ ja virikkeetön kaupunkiympäristö passivoi aivoja. Sen vastapainoksi aivoille on annettava laaja-alaisia virikkeitä.

Aivojen ja lihasten yhteispeli taantuu, kun normaali elämämme ei sitä vaadi. Urheilemalla ja kuntosaleilla tätä puutetta voi korjata. 

Samoin harrastamalla lukemista, musiikkia, joogaa, kulttuuria, seurapelejä ja jopa terveellisellä ruokavaliolla, jossa ei ole liikaa sokereita ja riittävästi antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja.

Aistimukset ympäristöstämme, näkö, kuulo, haju ovat standardoituneet. Kasvien ja eläinten antamat näkö, kuulo-, ja hajuärsykkeet ovat vaihtuneet liikenteen meluun ja hajuun.

Vanheneminen alkaa surkastuttaa aivoja jo 25 ikävuodesta alkaen. Erityisesti surkastuminen koskee hippokampusta, mistä seuraa, että nimimuisti alkaa heiketä.

Lontoon taksikuskeilla Hippokampus oli 50% suurempi kuin keskivertoihmisellä. Taksikuskit opettelevat kadun nimiä ja paikkoja 3 v. ennen ammattiin ryhtymistä. Alzheimerin taudissa Hippokampus surkastuu voimakkaasti.

Tutkimuksissa on havaittu liikunnan lisäävän aivosolujen määrää ja erityisesti hippokampuksessa, joka on tärkeä muistin kannalta. 

Syy liikunnan vahvaan aivojen aktivoimiseen on, että jokaisesta lihaksestamme vie oma hermosäie aivoihin.

 

Aivojen rakenne on monimutkainen ja aivoissa on useita eri tehtäviin erikoistuneita alueita.

Aivojen kuoriosa sisältää ns. harmaita aivosoluja. Ne käsittelevät kaiken tiedon. Mitä paksumpi kuori, sitä nopeammin aivot suoriutuvat tehtävistä.

Aivojen sisällä on ns. valkoista ainetta. Tämä hoitaa aivojen osien viestintää. Etuosassa on työmuisti, johon siirtyy kunkin tehtävän suorittamiseen tarvittava tieto. Alzheimerin tauti tuhoaa tätä solukkoa ensimmäisenä katkaisten lähimuistin assosiaatio- eli hakuketjut. Taudissa tuhoutuu neuroni- ja hermosoluja. Tämä johtaa aivojen huomattavaan kutistumiseen. Alzheimerin taudissa tapahtuu lisäksi hermosäikeiden kiertymistä. Näihin kierteisiin tarttuu plakkia, joka estää impulssien etenemisen.

Ihmisen aivot käsittävät yli 100 miljardia hermosolua, joiden tuottamat välittäjäaineet mahdollistavat neuronien "keskustelun" toistensa kanssa monimutkaisen verkoston kautta. Informaatio kulkee solusta toiseen sähköisinä impulsseina, jotka synapseissa laukaisevat kemiallisia välittäjäaineita (neurotransmittereita) . Tieto siirtyy hermojen liitoskohdissa, synapseissa. Hermosolulla voi olla tuhansia (jopa 12 000) liittymäkohtia muihin soluihin.

Aivot painavat n. 2-5% kokonaispainostamme, mutta ne kuluttavat 20% energiatarpeestamme. Raskaassa ajattelutyössä ne saattavat kuluttaa jopa 50%.

Meillä on syntyessämme jo kaikki aivojen hermosolut, joita tulemme tarvitsemaan. Syntyessämme aivojemme hermosoluista kuitenkin puuttuu suuri osa yhteyksistä muihin hermosoluihin. Lapsuusiän tärkein tehtävä onkin näiden yhteyksien luominen. Lapsi kehittää aivojen kykyä ”nähdä” yhdistämällä silmien antamia impulsseja kosketus- ja maistamiskokemuksiin. Tämä on olennaista. Kun syntymästään sokealle on leikkauksella palautetu ”näkökyky”, ei hän todellisuudessa näe muuta kuin sekavia impulsseja. Järkevää näkemistä syntyy vasta kun näköhermojen impulssit luovat yhteyksiä muihin soluihin, jotka aistivat muita tuntemuksia. Pelkkä pallon näkeminen ei anna oikeaa kuvaa ennen kuin palloa on koskettanut ja nähnyt sen pyörivän jne.

 

Aivojen toimintaa ei vielä ymmärretä riittävästi, mutta

tiettyjen osa-alueiden toiminta on jo osattu paikallistaa.

Periaatekuva aivoista

Isot aivot

  • Vasen puoli (puhe, lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen) ohjaa kehon oikeaa puolta
  • Oikea puoli (näkö, sijainti, reitit, etäisyydet, suunnat, silmien ja käsien yhteistyö) Ohjaa kehon vasenta puolta

Aivokuori (prosessori, harmaa aine)

  • Kuuloalue
  • Tuntoalue
  • Näköalue
  • Tajunta ja luovuus
  • Hajualue
  • Asasosiaatioalue
  • Ongelman ratkaisu
  • Muistovarasto

Aivorunko

  • Väliaivot (työmuisti)

    • Hypotalamus ( hermosto ja hormonit )
    • Aivolisäke Hypotalamuksen alapuolella ( erittää hormoneja )
  • Keskiaivot

  • Aivosilta (kanava selkäytimeen)

  • Ydinjatkos (kanava selkäytimeen, sydän ja verenkierto)

  • Aivokurkiainen (tiedon siirtoväylä vasen oikea)

    Pikkuaivot (motorinen keskus)

    Hippocampus (yhteydessä pitkäkestoiseen muistiin)

    Limbinen osa (tunteet)

       Mantelitumake limbisellä alueella hoitaa yhteyksiä aivokuoreen ja -runkoon

 

Välittäjäaineita

 Dopamiini (motivaatio, itsetunto, huumeriippuvuus)

Adrenaliini (stimuloija)

Nonadrenaliini

Serotoniini (mielialat, unirytmi, vaatii auringonvaloa)

Melatoniini (syntyy serotoniinista, unirytmi)

Glutamaatti (hermosolujen kasvu, oppiminen, muisti)

                      Alzheimerin taudissa glutamaattireseptorit toimivat huonosti

Asetyylikoliini (muisti, lihakset)

Oksitosiini (onnellisuushormoni)

Lue lisää miten ja missä aivojen osissa muisti tallentuu.

Muisti tallentuu

 
Jaa tämä kavereille