Miksi vanhenemme, vaikkei tarvitsisi

”Why we age and why we don´t have to”(Miksi ikäännymme vaikkei tarvitsisi). Tuo oli Harvardin yliopiston professori ja maailman 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon nimetyn David Sinclairin kirjan nimi.

Kirjoitin samoihin asioihin liittyen kirjan ”Nuoruuskoodi”. Kirjassani kerron yli tuhannesta ikääntymiseen liittyvästä tutkimuksesta. Näistä autofagiaan, sirtuin geeneihin ja elimistömme rytmiin liittyvät tutkimukset tarjoavat tavalliselle ihmiselle mahdollisuuden lisätä terveitä elinvuosia luonnollisesti ja aivan ilmaiseksi.

On helpompaa tehdä elämäntapamuutoksia, kun ymmärtää, miten asiat vaikuttavat. Mediasta tulee päivittäin kymmenittäin ristiriitaisia ohjeita ja ”tutkimustuloksia”. On tärkeää, että ymmärrät asioita sen sijaan, että vain tottelisit ohjeita.

Sinclair.

Sinclair pyrki lisäämään koe-eläinten ja sittemmin myös vapaaehtoisten koehenkilöiden elinikää 2012, 2016 ja 2017 nobelistien opeilla. Lähinnä pätkäpaastoilla ja päivittäisiä ruoka-aikoja tai kalorimääriä rajoittamalla. Lisäksi hän erikoistui ns. pitkäikäisyysgeenien aktivointiin luonnon molekyyleillä, jotka käynnistivät näitä geenejä.

Näiden geenien (tai oikeastaan entsyymien) tehtävänä oli alunperin auttaa eliöitä selviämään kylmistä tai kuivuuden rasittamista vuodenajoista seuraavaan runsaan ravinnon kauteen, jolloin laji voisi taas lisääntyä.

Sinclair tuli erityisen kuuluisaksi parantamalla koe-eläimen glaukooman sairastuneen silmän nuorentamalla sen aiempaan terveeseen vaiheeseen. Hän teki sen palauttamalla silmän solut sen ”nuoruusiän varmuuskopioon”. Tuon hän teki ns. Yamanaka tekijöillä (Nobel 2012, Shinya Yamanaka) ja väitti menetelmän olevan niin yksinkertainen, että kuka tahansa, lukiolainenkin, pystyisi siihen. Samaa menetelmää hän on näinä aikoina toteuttamassa vapaaehtoisilla ihmisillä.

Nuoruuskoodi kirja.

Oma kirjani kuvaa, miten tiede on viimeisen 5-10 vuoden aikana pyrkinyt löytämään menetelmiä, joilla ihmisen elinikää- ja varsinkin- terveitä elinvuosia voitaisiin lisätä hyödyntämällä autofagia-ilmiötä, pitkäikäisyysgeenien aktivointia sekä evoluution meille tuoman rytmin parempaa noudattamista, jossa elimistömme kasvu ja lepo olisivat tasapainossa.

Keskityn kuvaamaan yli 1000 tutkimusviitteen avulla elämäntapoja, joilla nuoruuskoodia aktivoidaan jokapäiväisillä ja täysin ilmaisilla menetelmillä. Yritän kertoa jokaisen ymmärtämällä tavalla, miten evoluutio on kehittänyt kaikille maapallon olioille tapoja selvitä elämän haasteista. Nälästä, fyysisistä rasituksista, bakteereista ja viruksista.

Me ihmiset olemme kehittäneet lääketiedettä, mutta samalla jättäneet käyttämättä joukon elintärkeitä elimistömme vahvistamisen mekanismeja.

Vaurioiden korjaus.

Loppujen lopuksi meidän on luontaista soveltaa evoluution meille kehittämää elämää ylläpitävää koneistoa. Monet tutkijat, Sinclair mukaan lukien uskovat, että koneistomme pystyy oikein sovellettuna korjaamaan matkan varrella syntyneet vauriot. Monet eliöt ovat lähes kuolemattomia elimistön korjausmekanismien ansiosta.

Miksi ei siis myös ihminen.

Vanheneminen johtuu Sinclairin ja monen muunkin tutkijan mukaan elimistön vaurioista, joita lähinnä kehon energian tuotanto parittomien happiatomien muodossa aiheuttavat. Lisäksi kasvu solujen jakautuessa aiheuttaa kopiointivirheitä DNA:ssa ja erityisesti epigenomissa.

Yltäkylläisyys ja jopa yliravitsemus pitävät meidät aivan turhaan jatkuvassa kasvun tilassa. Kaikkien eliöiden elimistö on rakentunut niin, että se pyrkii kasvamaan ja lisääntymään aina kun ravintoa on riittävästi. Aterian sulattaminen työllistää elimistöämme jopa 10-12 tuntia.

Meillä on korjausmekanismit näitä kasvun aiheuttamia virheitä varten. Elintapamme ei kuitenkaan anna elimistöllemme mahdollisuutta korjata virheitä. Fyysisesti helppo elämä ja yltäkylläisyys eivät käynnistä näitä toimintoja, jotka ovat kehittyneet käynnistymään vain haastavissa tilanteissa.

Autofagia käynnistää elimistön korjaustoimenpiteet

Autofagia käynnistyy vain energiastressin aikana. Paastot ja reipas liikunta tai vaikkapa hikoilu saunassa ovat tällaisia tilanteita.

Evoluutio ei ole sopeuttanut meitä yltäkylläisyyteen.

Me yltäkylläisyydessä elävät ihmiset emme käynnistä autofagiaa ja pitkäikäisyysgeenejä kuin satunnaisesti. Näin autofagian aikana käynnistyvät korjaustoimenpiteet jäävät valtaosin tekemättä. Vialliset solut ja molekyylit pääsevät kertymään elimistöön ja aiheuttavat elintasosairauksia, diabetes, syöpäsairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet sekä muistisairaudet. Sinclairin mukaan nämä sairaudet johtuvat solujen vaurioituneesta DNA:n epigenomista, joka johtaa solun virheelliseen toimintaan.

Viime vuosina on julkistettu joukko tutkimuksia, jotka korostavat elimistömme vuorokausirytmin noudattamista.

Sinclair sanookin twiitissään: ”It´s not what you eat, but when.”

Vähitellen on alkanut kertyä tutkimustietoa koskien elimistömme rytmiä. Nobel palkitussa tutkimuksessa selvisi, että ihan jokaista soluamme ohjaavat aivojemme keskuskellosta lähtevät proteiinit, jotka määrittelevät, mitkä geenit ja hormonit aktivoituvat mihinkin aikaan vuorokaudessa.

Olemme sopeutuneet evoluution aikana tiettyyn rytmiin eikä sen muuttaminen onnistu edes sadoissa tai tuhansissa vuosissa. Ihminen on mukautuvainen olio, mutta rytmin rikkominen heikentää maahdollisuuksiamme pysyä terveinä ja elää pitkään.