Siirry suoraan sisältöön

Miten unohtaminen tapahtuu?

Unohtaminen tekee tilaa muistiimme poistamalla tarpeettomia muistoja. Unohtaminen on myös terveellistä poistamalla huonoja ja ikäviä muistoja.

Unohtaminen ei ole tietoinen prosessi samoin kuin tietokoneessa tiedoston poistaminen.

Jos muistissamme oleva ”tiedosto päivittyy”, se tallentuu vahvemmin. Se tosin usein myös muuttuu, kun siihen tulee uusia hermokytköksiä. Se on kuin tie, johon liittyy ikäänkuin uusia teitä. Siihen kytkeytyy uusia muistoja. Se värittyy. Se tulee osaksi suurempaa tieverkostoa. Tämä ”päivittyminen” tapahtuu yleensä unen aikana. Muisto tai tieto, joka ei ole pitkiin aikoihin päivittynyt, joutuu ”päätieltä kauemmaksi sivutielle” ja saattaa siten tulla vaikeammin löydettäväksi.

Käyttämätön sivutie rämettyy vähitellen eikä sitä enää löydy aivojemme hippokampuksen ”kartasta”. Se ei kuitenkaan merkitse, että tie olisi lopullisesti kadonnut. Se saattaa löytyä sattumalta uudelleen. Hypnoosissa on saatu ihminen muistamaan asioita, jotka eivät normaalitilassa ole muistettavissa.

Scientific American vertaa unohtamista rantahiekalle kirjoitettuun viestiin, jota aallot vähitellen huuhtovat pois. Tämä vertaus koskee enemmän lyhytkestoista muistia. Pitkäkestoisessa muistissa tiedot saattavat säilyä loputtomasti, mutta ne eivät enää löydy kuin sopivilla vihjeillä. Pitkäkestoiseen muistiin tallentuu esimerkiksi juhlissa tapaamamme henkilön nimi, kasvot, vaatetus, hänen seuralaisensa kasvot, sää jne. Myöhemmin saatamme muistaa vielä kasvot, mutta nimi on saattanut unohtua. Ajatellaan, että muisto ehkä häiriintyi, koska tapasimme samoissa juhlissa niin monta muutakin uutta henkilöä. Aivomme ovat oppineet tallentamaan ihmisten kasvoja voimakkaasti, koska kasvojen tunnistaminen on ollut tärkeää koko historiamme aikana.

Kun olemme unohtaneet jotakin, usein kuvittelemme, että meillä on huono muisti. Useinkaan ei ole kyse lainkaan huonosta muistista, vaan siitä, että emme kiinnittäneet asiaan huomiota ja itse asiassa ajattelimme jotain muuta.

Joskus unohtaminen johtuu siitä, että asiasta ei syntynyt liittymää mihinkään muualle. Jos sinun pitäisi muistaa oppikirjasta suomalaisen tutkijan Adolf Nordenskjöldin nimi, ei se ole mahdollista. Nimi pitää liittää johonkin asiayhteyteen, kuten luoteisväylän löytämiseen. Se ei vielä riitä. Tarvitaan paljon lisää kytkentöjä. Käännetään nimi suomeksi, Pohjankilpi. Mietitään vielä, mikä olisi pohjan kilpi? Se on tietysti jää. Jäätä pohjoisessa on Jäämerellä. Nordensköljd purjehti ensimmäisenä Jäämereltä luoteisväylän läpi Euroopasta Aasiaan puisella purjelaivalla 1878. Lopullisesti tällainen asia voidaan muistaa, kun siitä tulee kertomus tai tarina. Luettelomaisia tietoja, kuten nimiä, luokitteluja, vieraan kielen sanoja jne., on lähes mahdoton muistaa muutoin kuin kertaamalla.

Aivot koostuvat miljardeista hermosoluista, jotka ovat kytköksissä toisiinsa ns. synapsien kautta. Synapsit erittävät kemikaaleja, jotka auttavat hermoimpulssien kulkeutumista neuronista toiseen. Samat kemikaalit voivat myös estää impulssien siirtymistä neuronista toiseen. Samasta tapahtumasta voisi olla useita eri tyyppisiä muistoja eri aistien kautta, mutta kytköksissä toisiinsa.

Herman Ebbinghaus kehitti jo 1800 luvun loppupuolella teorian unohtamisesta. Unohtaminen tapahtuu sen mukaan eksponentiaalisen käyrän muotoisena.

Ebbinghausin käyrän mukaan opittu uusi asia katoaa muistista 50%:sesti muutamassa päivässä. Ebbinghaus tuli siihen tulokseen, että muistamista voidaan tehostaa vain muistitekniikoilla tai kertaamalla.

Jaa muillekin