Hengitä nenän kautta

Osaamme hengittää sekä nenän että suun kautta. Nisäkkäillä, joita mekin olemme, nenän kautta hengittäminen on alkuperäinen ja luonnollinen tapa.

Eikö suun kautta hengittämällä saa enemmän ilmaa ?

Ei saa.

Sisään hengittämästämme ilmasta 21 % on happea ja loput hiilidioksidia, vetyä ym. Ulos-hengittämämme ilma on pääosin hiilidioksidia ja vesihöyryä.

Happea elimistömme käyttää energian tuottamisessa soluissamme ja sivutuotteena syntyvä hiilidioksidi ja vesi poistuu ulos-hengittäessämme. Osa hiilidioksidista jää kuitenkin vereen, sillä veressä on oltava täsmälleen oikea hapen ja hiilidioksidin suhde, jotta keuhkorakkuloista veren hemoglobiiniin imeytynyt happi voisi irtaantua hiussuonista ja imeytyä solujen mitokondrioihin. Tätä kutsutaan Bohr efektiksi.

Huohottaen suun kautta hengittämällä veren happipitoisuus saavuttaa maksiminsa, mutta hiilidioksidin taso laskee voimakkaan uloshengityksen johdosta. Tästä seuraa hapen imeytymisen heikentyminen.

Parempi tapa lisätä hapen saantia on syventää hengitystä aina palleaan saakka nopeuttamatta hengityksen tahtia. Tällaista menetelmää kutsutaan Buteyko menetelmäksi.

Miksi sitten me kaikki emme luonnostaan osaa syventää hengitystämme? Ehkä siksi, että puhekyvyn kehittyminen muutti hengitysteidemme rakennetta puheelle sopivammaksi hengityksen kustannuksella. Tai sitten istuminen jo kouluikäisestä saakka on muuttanut tapaamme hengittää vain rintakehän yläosaan jättäen palleamme käyttämättä.

Maanviljelijät ja karjankasvattajat tietävät, että suun kautta hengittävä eläin on sairas.

Artikkelin sisältö:

Hengitysharjoitusten teoriaa.
Typpioksidi.
Suun kautta hengittämisen seurauksia.

Hengitysharjoitusten teoriaa.

Aikuinen ihminen hengittää 10-20 kertaa minuutissa. Monet pitävät venäläisen lääkärin, Konstantin Buteykon, havaintoa, että 5-6 kertaa olisi optimi, ehdottomasti oikeana.

Useimmissa hengitysharjoituksissa keskitytään aluksi uloshengityksen korjaamiseen pidemmäksi ja hitaammaksi. Hidas uloshengittäminen rauhoittaa automaattista hermostoamme.

Usein harjoitellaan myös hengityksen pidättämistä sisäänhengityksen jälkeen, mikä kasvattaa hapenottokykyä.

Nopea hengitys aktivoi sympaattista (stressi) hermostoa. Hidas hengitys siirtää parasympaattiseen, rauhoittuneeseen tilaan.

Nopeuttamalla hengitystä (hyperventilaatio) muutamme hapen ja hiilidioksidin suhdetta veressä hapen hyväksi, hiilidioksiditaso alkaa laskea ja keuhkot menettävät hiilidioksidia jokaisella uloshengityksen kerralla. Nopea hengitys vähentää veren hiilidioksidin tasoa, joka vähentää kudosten saamaa happea estämällä hapen irtautumista punasoluista.

Hengitystä pidätettäessä (hypoventilaatio) taas CO2 alkaa kertyä elimistöön ja elimistö happamoituu.

Hidas hengitys tasaa hapen ja hiilidioksidin suhteen veressä ja happi vapautuu kudosten käyttöön paremmin.

Hidas hengittäminen pitää kompensoida suuremmalla hengityksen volyymilla. Se kasvattaa hapenottokykyä VO2Max.

On terveellisempää hengittää hitaasti, palleaan saakka, kuin nopeasti vain keuhkojen yläosalla. Silloin hapen ja hiilidioksidin suhde säilyy optimaalisena.

Lataa Applen tai Googlen Storesta Breathwrk sovellus. Se maksaa n. 50,- , mutta on hyvä apuväline hengityksen harjoittelussa.

Typpioksidi.

Typpioksidia syntyy nenän kautta hengitettäessä, mutta ei lainkaan suun kautta hengitettäessä.

Typpioksidi ohjaa monia biologisia toimintoja kuten verenpainetta, verihiutaleiden muodostusta, immuniteettia, hermosignaalien välitystä, keuhkojen kapasiteetin siis hapenottokyvyn kasvua.

Nenän kautta hengittäminen tuottaa suuriakin määriä typpioksidia (NO) . Varsinkin hengitystä pidätettäessä typpioksidin määrä voi nousta hyvinkin suureksi.

1998 Nobelin palkinto jaettiin kolmelle tutkijalle (R.Furchgott, L. Ignarro, F. Murad) heidän tutkimuksistaan typpioksidin (NO) toiminnasta solujen välisessä viestinnässä verisuonissa.

Palkittujen tutkijoiden mukaan typpioksidi toimii sydäntä suojelevasti, stimuloi aivoja, tappaa bakteereita jne.

Oli sensaatiomaista, että tämä yksinkertainen, saasteena ja vaarallisena pidetty kaasu onkin niin tärkeä organismien toiminnassa. Typpioksidi oli jo aiemmin nimetty vuoden molekyyliksi 1992, kun havaittiin sen merkitys sydän- ja verisuoniterveydelle ja aivojen toiminnalle.